Tarina
Viltgården on koti, missä ruoka on valmistettu isoäidin kasvimaalta, Fagervikin lahden kaloista ja ravuista sekä metsän antimista- sienistä, marjoista, villiyrteistä ja riistasta.
"Kun olin pieni, isoäitini ja äitini pitivät puutarhaa Mariebergissa. He sienestivät, marjastivat ja poimivat villiyrttejä kuten nokkosia. Isäni taas oli innokas metsästäjä ja kalastaja, kuten suvussa oli kulkenut. Muistan että äitini valmisti kaiken ruoan alusta loppuun itse ja vielä näistä omista- itsekasvatetuista, itsepoimituista ja itsepyydetyistä- raaka-aineistamme. Vasta vanhempana ymmärsin miten ainutlaatuista ruokaa olin koko elämäni alun syönyt. Minulle se oli ollut itsestäänselvyys.
Viltgårdenin tila sijaitsee sekä meren ja järven rannalla. Olinkin jo pienestä pojasta aikamoinen himokalastaja. Serkkujen, naapurikaverin, isovanhempien, äidin ja isän valvovan silmän alla ongin ja rakensin kalaloukkuja. Muutaman vuoden päästä jo laskin verkkoja heidän voimin eli minä laskin ja he soutivat. Ensimmäinen yritykseni olikin kalastusta eikä metsästystä, sillä myin kalasaalista naapuritalojen kissanomistajille ja tutuille. Laajensin toimintaa myös kasviksiin ja minulla oli oma puutarha. Myin itse kasvattamiani herneitä, perunoita, kaaleja ja kasviksia pienessä ständissä Fagervikintien varrella!
Kasvoin läpi lapsuuteni ja nuoruuteni sienestäen, marjastaen, kalastaen, ravustaen ja metsästäen. Jossain vaiheessa metsästys nousi ylitse muiden. Meillä oli myös aina kotona suomenajokoiria ja 90-luvulta eteenpäin myös labradoreja, joita käytimme metsällä. (Sitten muuten löysin vielä Helsingistä ”asfalttikukan”, joka oli jo ennen minua rakastunut labradoreihin, joten ei hullumpi yhtälö.)
Isäni oli Ruotsin Smoolannista kotoisin joten sain jo pienenä olla mukana metsästämässä muitakin lajeja kuin mitä Suomessa on ja tutustuin eri metsästyskulttuureihin. Yhdessä minun parhaan ystäväni Fredrikin ja hänen isänsä kanssa olemme jatkaneet metsästysreissuja muihin maihin, mikä on ollut avartavaa ja luonut pohjan kansainväliselle kiinnostukselleni. Opiskelin ja tein töitä Eurooppaa kierrellen. Brysselissä työhöni kuului muun muassa maaseudun kehittäminen. Näin miten Keski-Euroopassa arvostettiin ja hyödynnettiin todella paljon lähituotettuja ja raaka-aineita ylipäätään. Muistan varhaiset torikäynnit keski-Euroopan metropoleissa, missä oli vaikka mitä jännää tarjolla.
Kun tulin takaisin Suomeen 2008 ja aloitin kiinteistöjohtajana Fiskarsissa, sain tehtäväksi kehittää Fiskarsin ruukkia ja yhdistää sen historian nykyisiin tuotteisiin. Olennaista oli luonnonvarojen kestävä kehitys ja käyttö. Ruukissa oli jo hieno ravintola ja alueella melko paljon lähituottajia. Muutimme 400 hehtaaria peltoa luomuksi ja houkuttelimme erilaisia raaka-aineiden jalostajia sekä ruokayrittäjiä Fiskarsiin. Loimme lähiruokapuodin ja Fiskarsin Slow food -markkinat sekä toiset syysmarkkinat, jotka edelleen vetävät jopa 10 000 ihmistä. Sinne tutustumaan!
Vuonna 2013 päätin että jonkun on jalostettava myös suomalaista riistaa ja perustin Viltgårdenin. Halusin nostaa riistan arvoa ja arvostusta. Minulle itsestäänselvyys, suomalaisen metsän aarre, ravinteikas herkullinen riistaliha, ansaitsee paikkansa jokaisessa suomalaisessa keittiössä. Halusin että kotimainen riista löytäisi tiensä myös metsästäjien ruokapöytien lisäksi jokaisen kuluttajan ja ravintolan lautaselle."
Tomas Landers, Viltgårdenin perustaja